***
Musiikkimakuni on aina ollut hyvin laaja; olen jo pitkään pitänyt niin Timberlaken samettisen sykkivästä r´n´b:stä aina Chopinin melankolisiin pianoesityksiin. Aasialaiseen musiikkimaailmaan tutustuin todenteolla yläasteella ja lukio-aikana anime-sarjojen välityksellä, joista monet "tunnarit" jäivät mieleen; tulin tutustuneeksi esimerkiksi Bleachin ja Death Noten kautta lahjakkaisiin artisteihin ja heidän tuotantoihinsa. Japanilainen musiikki oli löytänyt myös polkunsa jo ala-asteella sydämeeni monien videopelien mainingeissa.
***
Final Fantasy-pelisarjan luottosäveltäjä Nobuo Uematsu sekä Silent Hillin äänimaailman selkäranka Akira Yamaoka ovat jääneet pysyvästi mieleen aasialaisten videopelisäveltäjien kermana. Uematsu loihti FF-pelisarjaan upeita, maalauksellisia ja tunnelmallisia sävelsfäärejä aina ensimmäisistä peleistä kymmenenteen osaan. Yamaoka taas väritti Silent Hill-sarjan ensimmäiset osat synkeillä, painajaismaisilla mutta myös erittäin tunnetta tihkuvilla ääniraidoillaan. Kummallekin taiteilijalle yhteistä on tinkimättömyys sekä persoonallisuus.
***
Aasialaiset musiikkigenret ovat saaneet muualla päin maailmassa omat lempinimensä, joissa karkeasti sanottuna maan ensimmäinen kirjain paljastaa musiikkigenren vaikutuspaikan ja jälkimmäinen osuus itse genren. Täten siis esimerkiksi K:lla alkavat genret ovat Etelä-Koreasta ja J:llä Japanista. Päälajeina toimivat pop ja rock, mutta myös heavy, r´n´b sekä muut alalajit ja underground osastot aina fiftariveivailusta syntetisaattorimusiikkiin ovat läsnä. Itse asiassa juuri underground-osastot ovat olleet viime aikoina hyvinkin suosiossa idempänä.
***
***
Mikä sitten tekee sellaisista artisteista kuin Hikaru Utada, Gackt, T-ARA, Morning musume, Malice Mizer tai Dir En Grey loistavia...? Äärimmäinen lahjakkuus, huolellisesti pohdittu ulosanti, toisiaan täydentävät yhtyeenjäsenet sekä myös häikäisevän loistava live-esiintyminen propseineen ja lavasteineen tulevat ensimmäisinä mieleen. Toisin kuin täällä länsimaisen valtavirtamusiikin parissa, ovat sanellut ja sanelemattomat säännöt erityisen läsnä aasialaisissa musiikkipiireissä. Asiaa voisi verrata vaikkapa the Beatlesin kovakätisiin managereihin, jotka määrittelivät pitkälti bändin keikkapaikat ja -tyylit. Managerit ovat aasialaisten bändien ja artistien suonissa virtaava veri ja aivot, siinä missä lahjakkaat muusikot toimivat keuhkona ja sydämenä.
***
Aasialainen mentaliteetti työn, opiskelun ja lahjakkuuden suhteen on myös astetta "hard corempaa" kuin länsimaissa. Vain todelliset tähdet pärjäävät musiikkibisneksessä, jonka kääntöpuolet ovat valjenneet bändissä kuin bändissä; eipä liene millään aasian mantereella bändiä, jonka katraasta ei olisi erotettu jossain vaiheessa jäsentä huonon käytöksen tai kohtalokkaan erehdyksen vuoksi. Miettikääpä olisiko ollut mahdollista erottaa jotain Spice Girlsin jäsentä poikaystävän tai tupakoinnin takia? Ennenkuulumatonta!
***
Aasiassa musiikkia tuotetaan suurella sydämellä ja sielulla. Muusikot ovat loisteliaita ja innovatiivisia, monesti myös erittäin persoonallisia tapauksia, mikä ruokkii jo sinänsä potentiaalisten kuuntelijoiden uteliaisuutta. Tästä esimerkkinä Gackt, joka ei ole antanut julkisesti mitään henkilötietoja itsestään väittäen faneilleen olevansa vampyyri, jonka lempiharrastuksiin kuuluu filosofisten kirjojen läpikahluu kynttilänvalossa. Tai mitäpä länsimaisen populäärimusiikin suurkuluttaja voisi tokaista samaisessa yhtyeessä Gackton kanssa aikanaan vaikuttaneesta Manasta, joka kirjaimellisesti elää epäkuolleen elämää ja joka ei suostu antamaan haastatteluita vaan värvää puhujakseen aina toisen henkilön...?
***
Idän musiikki ei koskaan lakkaa kietomasta pauloihinsa. Itselleni se antaa toisinaan paljon enemmän kuin länsimainen musiikki, sillä monet kappaleet on tuotettu niin rikkaalla kädellä, että kuuntelukertoja kerääntyy lukuisasti enemmän kuin läntisen naapurinsa tuotannosta. Toki täytyy muistaa, että tähänkin kermavaahtoon mahtuu sitä voiksi juoksettunutta sakkia kuten mihin tahansa keskusteltavaan aiheeseen ja yleistykseen. Yleistys pysyy allekirjoittaneen mielessä kuitenkin niin positiivisena, että mikäli tuosta samaisesta voista kakkua ryhdyttäisiin leipomaan, päätyisi se kaikesta härskiydestä huolimatta muistuttamaan lopulta jotain Hayao Miyazakin luomusta.
***
...niille lukijoille, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä aasialaisesta musiikista, laitan lopuksi linkkejä omiin suosikkeihini. Vaikka vakaumuksellisuutenne musiikin suhteen jäisikin Pavarottin ja Arja Korisevan tasolle, olkaa ennakkoluulottomia ja kokeilkaa toisinaan vaikkapa jotain idempää tuulahtavaa: saatatte huomata löytävänne itsenne erittäin virkistävistä ulottuvuuksista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti